Kim: *Istuskelee tylsistyneen näköisenä korkealla kivellä käteensä nojaten ja katselee kaukaisuuteen* On se kumma kun pitää tulla ihan marssiin saakka, että saa olla muutaman kymmenen vuotta rauhassa kaikesta… Ja siltikin…. *Ilme kääntyy äärettömän ärsyyntyneeksi* Ne… hiivatin… plutolaiset…. sillit… yrittävät…. valloittaa tämän paikan JA AIHEUTTAVAT MINULLE ÄÄRETTÖMÄN HUONON OLON JA PÄÄNSÄRYN! *Rääkäisee lopun lauseensa ponkaistessaan seisomaan kivelle ja jää hetkeksi haukkomaan henkeään* Hitsit… Joka paikasta kuuluu sitä, ”Poski poskeen, peffa peffaan” – koilotusta enkä todellakaan jaksa kuunnella sitä!
Vääähhh!!!
Kim: Huh? *Jää kummastuneena paikoilleen räpäyttäen muutaman kerran silmiään kuullessaan pienen vääkäisyn* Mitä? *Vilkaisee ympärilleen mutta ei kuitenkaan näe mitään*
Väää!!!
Kim: *Heilauttaa suippoja korviaan ja kääntää katseensa aivan kiven juureen* Hei.. Mitäs tuolla on? *Loikkaa kepeän näköisellä voltilla alas kiveltä ja kääntyy katsomaan aivan kiven juureen* Sehän on… *Jää katselemaan kummastuneena suurikokoista, korissa nukkuvaa hiirivauvaa jonka päästä sojottaa kaksi antennia* Hänhän näyttää aivan samalta kuin ystäväni Rontti. Onkohan hänkin samoja hiiriä joista kasvaa yli kaksimetrisiä taistelijoita? *Miettii itsekseen kyykistyessään korin viereen* No hei pikkuinen
Hiiri: *Hieraisee hieman unisena silmiään ja kääntää katseensa luokseen tulleeseen tyttöön*
Kim: *Hymyilee lempeästi* Sinulla ei taida olla vanhempia kun sinut kerta tänne on jätetty… Taidan viedä sinut Rontin pakeille. Hän varmasti ottaa sinut huostaansa
Hiiri: *Ojentaa toisen pienen kätensä Kimmyä kohti ja heilauttaa hieman tämän otsahiuksia*
Kim: *Nostaa varovasti pienen hiirilapsen syliinsä ja vilkaisee ympärilleen kunnes astelee takaisin kivelle* Onneksi Rontti auttoi minua kunnostamaan tämän pyöräni… *Laskee kätensä moottoripyörän satulalle ja katselee hetken mustaa pyöräänsä kunnes istahtaa sen satulaan pidellen edelleen hellästi hiirilasta sylissään*
Hiiri: *Haukottelee hieman ja sulkee silmänsä nukahtaen pian Kimmyn syliin*
Kim: *Vilkaisee pientä hiirtä sylissään kunnes käynnistää pyöränsä ja lähtee ajamaan kohti Rontin päämajaa* Kummallisen hyvät unen lahjat tällä pienokaisella… Ei herää vaikka moottoripyörällä ajettaisiin… *Mutisee itsekseen suunnatessaan kulkunsa kohti päämajaa*
Kim: *Hyppää pois pyöränsä selästä ja astelee päämajan ovella olevaa nuorta hiirityttöä kohti* Hei Crolena. Missä rontti on?
Kim: *Hymyilee lempeästi* Kiitos Crolena. *Lähtee astelemaan kohti nuorta hiirtä* Rontti?
Rontti: *Kääntää katseensa luokseen astelevaan tyttöön ja kohottautuu seisomaan pidellen kädessään öljykannua* Hei Kim. Mikä tuo sinut taas marssiin?
Kim: Tarvitsin rauhaa. Mutta ainoa mitä sain oli…. *Ilme muuttuu myrtyneeksi* Hermoni lopullisesti pilaavia silakoita jotka haisevat pahemmalle kuin vanhat lenkkarit roskapussissa jossa on vanhoja ruuantähteitä ja kissan pissaa!
Rontti: *Virnistää heikosti tytölle ilmeen kuitenkin kääntyessä jälleen vakavaksi* Niin… Täällä marssissa on ollut rauhatonta viimeaikoina… *Huomaa Kimmyn käsissä olevan nyytin* Mitä sinulla siinä on?
Kim: *Vilkaisee syliään* Ah! Niin. Tämän takia minä tulinkin. Löysin tämän pienen hiirilapsen erään suuren kiven luota hylättynä. Ajattelin josko sinä voisit ottaa hänet huostaasi.
Rontti: *Painaa katseensa alas päätään hieman pudistaen* Olen pahoillani Kim mutta marssissa on alkamassa sota… Ja minua tarvitaan siellä. Ei minulla ole aikaa ja mahdollisuutta hoitaa lasta…
Kim: Mutta… *Yrittää sanoa jotain kunnes kuitenkin vaikenee hetkeksi* Ymmärrän… Mutta emme voi hylätäkään tätä pikkuista…
Rontti: *Kohottaa hieman katsettaan ja katsoo Kimmyn sylissä lepäävää hiirilasta hetken kunnes kohottaa katseensa tyttöön* Mitä vaihtoehtoakaan meillä on? Tukikohdassamme ei ole ainoatakaan naispuolista hiirtä joka olisi tällä erää kykenevä kasvattamaan lasta…
Kim: No sitten minä hoidan häntä! *Älähtää ennen kuin ehtii sen enempää miettiä sanojaan*
Rontti: Mutta Kim.. Sinä et tiedä millaista on olla äiti hiirilapselle…
Kim: No en tiedäkään mutta kyllä minä lapsia osaan hoitaa. Sano mitä sanot mutta minä aion huolehtia hänestä. *Ilme kasvoilla on kääntynyt hyvin päättäväiseksi sisällä huutavasta varoitusäänestä huolimatta*
Rontti: Hhmm… Tee kuten tahdot. *Kääntyy ympäri ja laskeutuu takaisin pyöränsä puoleen*
Kim: *Ilme kasvoilla muuttuu hieman hämmentyneeksi* Niinkö?
Rontti: Niin. *Nappaa maasta työkalun ja alkaa söhertää jotain pyöränsä kanssa*
Kim: *Katsoo ronttia hetken kummastuneena kunnes laskee katseensa sylissään makaavaan pienokaiseen* Sepäs kävi helpommin kuin odotin.
Rontti: Minkä aiot antaa sille nimeksi? *Kysyy samalla kun korjaa pyöräänsä*
Kim: Hhmm… *Miettii hetken kunnes lausahtaa päättäväisesti* Turbo.