Kim: *Astelee metsäpolkua pitkin iloisesti taivaalle katsellen ja venyttelee käsiään* Mmmm… Kaunis päivä. Kerrankin viikonloppuna on kaunis ilma… *Mulkaisee nopeasti ympärilleen ilmeen kääntyessä nopeasti epäileväksi* Ja nyt kun minä sen sanoin niin kohta minulla on ukkosmyrsky niskassa… *Huokaa ja kasvoille kohoaa jälleen iloinen hymy* No juuri nyt ainakin saan nauttia tästä hyvästä kelistä… *Astelee hiljalleen eteenpäin ja vilkaisee ympärilleen miettivästi* Hhmm… Se taisi muuten olla suunnilleen täällä…. Kaksi viikkoa sitten kun tapasin sen chimeran… Hhmm… Jokohan hän on parantunut? *Miettii hiljalleen astellessaan alas vievää polkua pitkin* Hhhmm? *Huomaa äkkiä tutun näköisen hahmon istumassa jonkin matkan päässä polulla* Zellgadiss?
Zellgadiss: *Havahtuu ajatuksistaan kuullessaan nimensä lausuttavan ja kääntää katseensa äänen suuntaan* Hhmm? Kim?
Kim: *Astelee polkua alas ja pysähtyy seisoskelemaan vähän matkan päähän chimerasta* Hei taas. Mikä on vointisi?
Zellgadiss: Ihan hyvä. Haavat ovat jo parantuneet ja mustelmistakaan ei ole enää mitään jäljellä… *Katsoo tyttöä hieman yllättyneenä*
Kim: *Istahtaa polun vieressä olevalle nurmikolle ja kietoo kätensä koukistamiensa jalkojen ympärille* Mitä sinä täällä yksin istuskelet?
Zellgadiss: *Kääntää katseensa taivaalle ja huokaa* Kunhan mietin vain…
Kim: Hhmm… Minäkin lähdin aamukävelylle jotta saisin miettiä asioita rauhassa… Asun serkkuni kanssa samassa asunnossa ja joskus tarvitsen hieman omaa rauhaa… Voit uskoa että joskus elämämme on hieman… Hhmm… miten sitä nyt kuvailisi… Vauhdikasta?
Zellgadiss: *Nyökkää vain hiljaa vastaukseksi*
Kim: *Katselee hetken chimeraa kunnes itsekin kääntää katseensa taivaalle* Mmm…
Zellgadiss: *Kuuntelee hetken hiljaisuutta kunnes laskee katseensa tyttöön* Olen miettinyt…. Miksi oikeastaan autoit minut silloin?
Kim: *Kohdistaa katseensa chimeraan ja huomaa katsovansa tätä suoraan silmiin* Öömm… Itseasiassa jos tarkkoja ollaan niin en tiedä sitä itsekään… Olit haavoittunut ja en voinut jättää sinua vain siihen makaamaan.
Zellgadiss: Hhmm… *Kääntää katseensa sivulleen ja jää hetkeksi tuijottelemaan kaukaisuuteen*
Kim: *Miettii hetken mitä voisi sanoa* Hhmm… Taidat olla hieman syrjempään vetäytyvä kaveri… Ilmeisesti et oikein viihdy suurissa joukoissa.
Zellgadiss: *Nyökkää* Olen mieluummin yksin… Ulkonäköni ei välttämättä sovi suuriin ihmisjoukkoihin… Tunnut olevan yllättävän tarkkanäköinen tyttö…
Kim: Mmm.. No en oikeastaan. Olen vain oppinut huomaamaan jos joku on hieman syrjempään vetäytynyt. Hhmm… Tahtoisitko kävellä hetken kanssani? *Katsoo chimeraa kysyvästi*
Zellgadiss: Hhmm… Miksi? *Katsoo tyttöä kysyvästi*
Kim: No vaikka ihan huvin vuoksi. Voisimme jutella jostakin. *Kohottautuu seisomaan* Minun on kuitenkin pian palattava kotiin niin et joudu kestämään minua kauaa. Lupaan sen. *Hymyilee iloisesti*
Zellgadiss: Jutella… No… Jos kerta haluat… *Nousee seisomaan ja nyökkää tytölle*
Kim: *Lähtee astelemaan edellä polkua takaisin ylös ja kuulee kuinka chimera lähtee seuraamaan perässä*
Joitakin tunteja myöhemmin…
Kim: *On jäänyt chimeran kanssa juttelemaan pienen lammen rannalle ja istuskelee nyt aivan lammen reunassa liotellen jalkojaan lämpimässä vedessä* Olet siis etsinyt parannusta jolla voisit muuttua takaisin ihmiseksi?
Zellgadiss: *Seisoo vähän matkan päässä tytöstä ja nyökkää* Niin… Siitä saakka kun Rezo muutti minut tällaiseksi olen etsinyt parannusta… *Puristaa kätensä nyrkkiin* Mutta en ole vielä onnistunut…
Kim: Hhhmmm… Kyllä sinä vielä onnistut löytämään parannuksen… *Kuivattelee hetken jalkojaan kunnes sujauttaa paksupohjaiset kenkänsä takaisin jalkaansa ja kohottautuu seisomaan* Sen kaiken perusteella mitä olet kertonut minulle tänä aikana niin olen varma, että löydät vielä jostain vastauksen kysymyksiisi. *Hymyilee iloisesti*
Zellgadiss: *Huokaa ja kääntyy katsomaan tyttöä* En… edes tiedä miksi kerroin sinulle kaiken tämän… Olemme tunteneet vasta vähän aikaa ja olen jo ehtinyt höpöttää sinulle puolet elämästäni… Olen varmasti puhunut liikaa…
Kim: Ei, ei, ei! Minusta on mukava kuunnella. *Hymyilee* Jotkut sanovat, että minulle on hieman liiankin helppo avautua…
Zellgadiss: He ovat tainneet olla oikeassa… *Kääntyy poispäin tytöstä* Sinulle on liian helppo puhua…
Kim: Huh? *Hymyilee ja astelee chimeran eteen* Äläs nyt. Minusta on vain mukava kuunnella. Minä…
Zelgadiss: *Nappaa äkkiä tytön kädestä kiinni ja vetää tämän lähelleen kääntyen sitten tämän kanssa ympäri* Varo!
Kim: Huh? *Hämmästyy chimeran äkillisestä liikkeestä ja kuulee aseen laukeavan* NANI? *Kuulee pienen kolahduksen ja näkee sitten kuinka aseen luoti tipahtaa maahan chimeran selästä* Na, na, NANI!?
Zellgadiss: *Päästää nopeasti irti tytöstä ja käännähtää jälleen ympäri napaten samalla vyöllään olevan miekan kahvasta kiinni* Kuka siellä? *Vetää miekkansa esiin ja tuijottaa eteensä tarkasti*
Kim: *On kaatunut maahan chimeran äkkiä päästettyä otteensa irti ja hieroo nyt takamustaan* Ite… Mitä täällä oikein tapahtuu?
Zellgadiss: Ssshh… *Katsoo hetken tarkasti ympärilleen ja kohottaa sitten nopeasti kätensä* Fire Ball! *Heittää käteensä ilmestyneen loitsun kohti läheistä pusikkoa ja kuulee sitten suuren kiljahduksen*
Kim: *Näkee kuinka pusikosta juoksee pakoon kaksi vihreää suden näköistä hahmoa* Mitä nuo olivat?
Zellgadiss: *Sujauttaa miekkansa takaisin tuppeen ja kääntyy sitten tyttöön päin* Ne olivat ihmissusia… Tunsin kerran sellaisen mutta siitä on jo aikaa… Sattuiko sinuun?
Kim: *Pudistaa päätään noustessaan ylös* Ei yhtään. Pelastit minut… Kiitos… *Hymyilee kiitollisena*
Zellgadiss: Ainakin olemme nyt tasoissa…
Kim: Kuka niitä laskee..? *Naurahtaa* Tuota…. Olisiko niin kamalaa jos olisimme ystäviä?
Zellgadiss: *Kummastuu tytön kysymystä* Ystäviä? Hhmm… Minulla.. Ei ole paljoakaan ystäviä… *Painaa katseensa maahan*
Kim: No tässä olisi yksi uusi ystävä! Mitäs sanot… Zell? *Katsoo kysyvästi katseensa nostavaa chimeraa*
Zellgadiss: Hhmm… *Miettii hetken kunnes nyökkää ja kasvoille kohoaa pieni hymy* Hyvä on… Kim… Olemme siis ystäviä.
Kim: *Hymyilee iloisesti ja ojentaa kätensä chimeralle*
Zellgadiss: *Tarttuu tytön käteen ja kättelee tätä*
Kim: Minun on varmaan aika palata kotiin. Fay saattaa huolestua jos viivyn vielä pidempään… *Päästää irti chimeran kädestä* Mutta toivottavasti tapaamme taas pian. Tulen käymään täällä jossain vaiheessa.
Zellgadiss: *Nyökkää* Tahdotko, että saatan sinut kotiin? Jos ne sudet palaavat voit olla vaarassa…
Kim: *Pudistaa päätään iloisena ja lähtee sitten astelemaan eteenpäin* Ei tarvitse Zell! Pärjään kyllä. Ja kiitos. *Heilauttaa kättään ja lähtee sitten juoksemaan kadoten hetken päästä puiden sekaan*
Zellgadiss: *Katsoo hetken tytön perään kunnes istahtaa alas ja painaa päänsä käsiinsä* Hienoa… Kerron itsestäni melkein kaiken melkein ventovieraalle… Mikä minuun oikein on mennyt..?
THE END